Lait on säädetty noudatettaviksi

Tiistaina 31.7. uutisoitiin tapauksesta, jossa vihreän eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen yritti estää ulkomaalaisen henkilön käännytyksen protestoimalla lentokoneessa. Pennanen pyrki estämään koneen nousemisen jäämällä seisomaan. Lopulta poliisi poisti Pennasen koneesta.

Laillisen päätöksen toimeenpanon vastustaminen tällä tavalla ei ole hyväksyttävää. Viranomainen suorittaa palautuksia siinä missä muitakin tehtäviään lainsäädännön puitteissa. Lait on säädetty kaikkien noudatettaviksi. Pennasella ei ollut tietoa käsillä olleen palautuksen taustoista, mutta katsoi olleensa asiassa oikeammassa kuin palautuspäätöksen lain puitteissa tehneet viranomaiset ja näin oikeutettu vaikeuttamaan sekä viranomaisten että lentoyhtiön toimintaa. Kenenkään ei tällä tavalla tulisi asettua lainsäädännön yläpuolelle. Tällainen toiminta halventaa demokratiaa ja oikeusvaltiota.

Osansa kohusta on saanut Finnair, jonka kapteeni kieltäytyi Pennasen vaatimuksesta olla nousematta ilmaan palautettavan henkilön kanssa. Lentoyhtiönkään tehtäviin ei kuulu arvioida yksittäisen palautuksen perusteita tai oikeellisuutta. Hienoa nähdä, että Finnairilla luotetaan viranomaisten toimintaan ja kyetään yhteistyöhön heidän kanssaan. Kapteenin tehtävä on huolehtia siitä, että lento pääsee turvallisesti lähtemään ja perille. Mikäli henkilö kieltäytyy noudattamasta lentokoneen henkilökunnan antamia käskyjä ja estää lennon lähtemisen, on tällaisen henkilön poistaminen koneesta luonnollinen ratkaisu riippumatta siitä, mikä motiivi henkilön häiriköinnin taustalla on.

Demokraattisessa oikeusvaltiossa yksilön epämieluisaksi kokemia asioita ei tule pyrkiä muuttamaan päätösten toimeenpanoa vaikeuttamalla tai häiriköimällä. Allekirjoittaneenkin mielestä Suomen turvapaikkapolitiikkaa tulisi muuttaa ja varmistaa turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen nykyistä paremmin. Viranomaisten toiminnan vaikeuttaminen ei kuitenkaan ole oikea keino tähän. Mikäli haluaa Pennasen tavoin ottaa kantaa Suomen turvapaikkapolitiikkaan, tulee toimet kohdistaa viranomaisten sijaan poliittisiin päättäjiin.

Viranomaisten toiminta perustuu lakiin ja lainsäädäntöä voi kukin pyrkiä muuttamaan osallistumalla demokraattiseen päätöksentekoon. Toisin sanoen, jos meininki ei miellytä, on keinoksi valittava protestien sijaan politiikka.

Lyhyesti Pori Jazz -kohusta

Tänään on kohuttu Aki Ruotsalan haastattelussa antamista kommenteista koskien seksuaalivähemmistöjä. Tässä lyhyesti henkilökohtaista pohdintaa kohusta. Huom: Ei sisällä edustamani järjestön virallista kantaa.

Haluan alleviivata, ettei ihmisen seksuaalinen suuntautuminen tai muutkaan henkilökohtaiset ominaisuudet kuulu muiden arvioitaviksi. Osaa Akin haastattelussa esittämistä kommenteista pidän epäonnistuneina ulostuloina.

Itse näen kaikki ihmiset tasa-arvoisina ja ihmisarvoltaan yhtäläisinä. Jokaisella tulee olla oikeus olla juuri sellainen kuin on. Oma järjestöni on nähdäkseni puolustanut ja tulee toivottavasti jatkossakin puolustamaan niin sananvapautta kuin muitakin perus- ja ihmisoikeuksia.

Sananvapaudesta puhuttaessa on hyvä muistaa se, että se toimii molempiin suuntiin. Julkisuudessa saa sanoa lähtökohtaisesti mitä haluaa, mutta myös sen aiheuttamat reaktiot julkisuudessa (tunnetaan myös ”someraivona”) ovat osa sananvapauden käyttämistä. Eli argumentit siitä, etteikö tiettyjä arvoja omaava henkilö saisi tuoda kantaansa julki, eivät tässä(kään) tapauksessa ole kovin kestäviä. Kyllä näin saa tehdä, mutta täytyy muistaa, että myös vastakkaisia näkemyksiä esittävät käyttävät vain omaa sananvapauttaan. Ei eri mieltä oleminen tarkoita sananvapauden rajoittamista.

Mitä tulee Akin erottamiseen Jazzien toimitusjohtajan paikalta, en näe tässäkään sananvapautta loukatun. Tomitusjohtajan vastuu on varsin suuri. Hän ei ole hallintoelinluonteensa vuoksi työsopimuslain piirissä, jolloin irtisanomisen osalta pelataan eri säännöillä. Tämä täytyy osata nähdä puhtaana bisneksenä. Pori Jazzien kannalta ei ollut kohun jälkeen kannattavaa antaa Akin jatkaa pestissään. Ei erottaminen toimesta tässä tapauksessa ole sananvapauden rajoittamista, vaan liiketoimintaa. Totta kai tämä tuntuu rajulta ratkaisulta ja henkilökohtaisesti harmittaa Akin puolesta, että näin kävi.

Joka tapauksessa haluan toivottaa tsemppiä Akille! Minun tuntemani Aki on erittäin pätevä, karismaattinen ja luotettava osaaja. Uskon, että hän lähtee leuka pystyssä kohti uusia haasteita tästäkin vastoinkäymisestä jotain oppineena.

Parempaa sukupolvipolitiikkaa

Nuorisopolitiikan kentällä ovat viime aikoina puhuttaneet sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset. Sukupolvi- tai tulevaisuuspolitiikaksi kutsuttu kokonaisuus halutaan nostaa yhä keskeisemmäksi osaksi myös päivänpoliittista keskustelua. Ylisukupolvisten aiheiden kirjo on moninainen aina ekologisesta kestävyydestä nuorten vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseen. Ydinkysymyksen voi kuitenkin tiivistää helposti; miten turvaamme niin nykyisten kuin tulevienkin sukupolvien yhtäläiset mahdollisuudet hyvään elintasoon ja onnellisuuteen?

Nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen on kestävällä tavalla tulevaisuuteen tähtäävän politiikan keskiössä. On tärkeää, että nuorille taataan tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa niihin päätöksiin, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä nyt ja tulevaisuudessa. Maaliskuussa julkaistun vuosittaisen Nuorisobarometrin mukaan nuoret kokevat yhteiskunnallisen vaikuttamisen taidot myös elämässä pärjäämisen kannalta entistä tärkeämmiksi. Yhteiskunnallisen osallisuuden ja toimijuuden kautta vahvistetaan nuorten kiinnittymistä esimerkiksi työelämään.

Konkreettiseksi keinoksi nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen KD Nuoret nosti viime vuonna äänestys- ja vaalikelpoisuusiän laskemisen 16 ikävuoteen kunnallisvaaleissa. Myös maakuntauudistus on erinomainen paikka lisätä nuorten osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tuleviin maakuntiin velvoitetaan perustamaan maakunnalliset nuorisovaltuustot. Tärkeää on kuitenkin myös varmistaa, että näiden valtuustojen ja muiden kanavien kautta nuorille luodaan tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, eikä heitä jätetä maakunnallisella tasolla vain kuunteluoppilaiksi.

Ilmastonmuutosta torjumalla ja ympäristöstä huolehtimalla voimme varmistaa hyvät elinolosuhteet myös tuleville sukupolville. Ekologisesti kestävän tulevaisuuspolitiikan keinoja ovat esimerkiksi ympäristöystävällisten hankkeiden tukeminen, kiertotalouden edistäminen ja ympäristölle haitallisen toiminnan rajoittaminen tarvittaessa ankarallakin sääntelyllä. Suomen on syytä kaikin keinoin edistää kotimaassa uusien ympäristöystävällisten innovaatioiden syntyä. Tätä kautta voimme edesauttaa myös maamme kilpailukyvyn säilymistä tulevaisuuden globalisoituvassa maailmassa.

Keinoja kestävään tulevaisuuspolitiikkaan ovat luonnollisesti myös oikeudenmukainen eläkejärjestelmä, työllisyyden edistäminen ja riittävän vakaan taloudellisen kasvun turvaaminen. Näistä juuri eläkkeisiin on viime vuosien aikana tiivistynyt olennaisilta osin keskustelu sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Eläkejärjestelmämme on sukupolvien välinen sopimus, jossa edellisten sukupolvien eläkkeet maksaa työssäkäyvä osuus väestöstä. Nyt työelämään siirtyvä sukupolvi kustantaa edeltäjiensä korkeaa eläketasoa. Se joutunee kuitenkin itse tyytymään huomattavasti leikattuihin eläkkeisiin, jollei järjestelmän kestävyydestä huolehdita riittävästi. Heikkenevä huoltosuhde edellyttää toimenpiteitä, joilla varmistetaan työssäkäyvän väestön riittävä osuus tulevaisuudessa. Meidän tulee edistää sekä kestävää maahanmuuttoa että syntyvyyden parantamista. Tärkeää on myös etsiä keinoja ehkäistä erityisesti korkeakoulutettujen lisääntyvää aivovuotoa ulkomaille.

Toivottavasti sukupolvi- ja tulevaisuuspolitiikka nousee keskiöön seuraavalla hallituskaudella. Hyvinvointia jaettaessa on syytä huolehtia siitä, että kaikki sukupolvet pääsevät nauttimaan siitä. Vahvistamalla nuorten mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen edesautamme kestävien ja tulevaisuuteen rohkeasti katsovien päätösten syntymistä. Paremman tulevaisuuspolitiikan aika on nyt.

KD NUORET: POLIITTISTEN NUORISOJÄRJESTÖJEN TUET EIVÄT VIELÄKÄÄN OIKEUDENMUKAISIA

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi eilen poliittisille nuorisojärjestöille jaettavien avustusten euromäärät. Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Nuoret on pettynyt siihen, ettei epäoikeudenmukaista järjestelmää ole vieläkään korjattu. Tänä vuonna eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin.) päätti jäädyttää tuet edellisen vuoden tasolle poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen osalta.

”Vaikka avustusmäärien kasvun hillitseminen on sinänsä hyvä tavoite, on summien jäädyttäminen vallitsevaan epäoikeudenmukaiseen tasoon väärä ratkaisu. Tukien jäädyttäminen ja leikkaaminenkin on tilanteen vaatiessa jopa suotavaa, mutta ei ennen, kun järjestelmä on saatu tasa-arvoiseksi”, sanoo KD Nuorten puheenjohtaja Aleksi Sarasmaa.

Avustukset myönnetään teoriassa tulosperusteisesti suunnitellun ja toteutuneen toiminnan mukaan. KD Nuoret on jo aiemmin vaatinut epäoikeudenmukaisen ja itseään ruokkivan järjestelmän korjaamista. Se katsoo, että suuria avustuksia saavat nuorisojärjestöt pystyvät perustelemaan avustustarpeensa sillä toiminnalla, jota näillä valtavilla avustussummilla pyöritetään. ”Tälläkään kertaa ei toteutuneen tai suunnitellun toiminnan määrällä ollut todellisuudessa mitään merkitystä, kun avustussumma oli joka tapauksessa sama kuin viime vuonna”, Sarasmaa toteaa.

Ministeri Terho lupasi jo viime keväänä, että epätasa-arvoinen nuorisojärjestöjen tukijärjestelmä korjataan. Näin ei ole lupailusta huolimatta tapahtunut. KD Nuoret vaatii, että Veikkauksen tuotoista poliittisille nuorisojärjestöille jaettavat avustukset erotetaan muista nuorisotyötä tekevistä järjestöistä, jolloin tukipäätöksissä päästään vertailemaan dynaamisemmin poliittisten nuorisojärjestöjen vaikuttavuutta ja nuorten osallisuuden vahvistamista suhteessa toisiinsa.

KD Nuoret: Veikkauksen toiminnan on muututtava, jos monopoli halutaan säilyttää

Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Nuoret katsoo, ettei Veikkauksen nykyinen toiminta edesauta rahapeleistä aiheutuvien haittojen ehkäisyä, eikä oikeuta sen monopoliasemaa.

Kymmenet tuhannet rahapeliriippuvuudesta kärsivät suomalaiset tuottavat suuren osan Veikkauksen vuosi vuodelta kasvavasta voitosta. Monopoliasemaa perustellaan pelaamisesta aiheutuvien haittojen ehkäisyllä, mutta Veikkaus pyrkii jatkuvasti tekemään parempaa tulosta tarjoamalla enemmän mahdollisuuksia pelaamiseen. Suuremman voiton tavoittelu ja pelaamisen laajamittainen mainostaminen ovat ristiriidassa haittojen ehkäisyn kanssa. Pelaamisen lisääntyessä on selvää, että myös siitä aiheutuvat haitat lisääntyvät.

Rahapelihaitat keskittyvät pääsääntöisesti huono-osaisille, kun taas merkittävä osa Veikkauksen tuotoista ohjautuu järjestöjen ja muiden toimijoiden kautta hyväosaisten hyödyksi.

“Rahapeleistä saatava tuotto on käytännössä vero, joka kohdistuu pienituloisiin. Toisin kuin veroin kerätyistä varoista, ei Veikkauksen tuottojen jakamisesta päätetä valtion budjetissa”, toteaa KD Nuorten puheenjohtaja Aleksi Sarasmaa. “Veikkaus ei ole kyennyt ehkäisemään riittävästi rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja, eivätkä sen nykyiset toimintatavat oikeuta sen monopoliasemaa. Mikäli monopoliasema halutaan säilyttää jatkossa, tulee Veikkauksen toiminnan muuttua. Muussa tapauksessa on monopoli purettava ja markkinat avattava vapaalle kilpailulle.”

KD Nuoret vaatii, että Veikkauksen tulee lopettaa rahapelien laajamittainen mainostaminen. Sen rahapeleistä saatavista tuotot tulee muun julkisen rahan tavoin tulouttaa suoraan valtion budjettiin. Veikkauksen on pyrittävä pontevammin ehkäisemään rahapelaamisen aiheuttamia haittoja esimerkiksi vaatimalla pelaamiseen pakollinen tunnistautuminen ja vähentämällä peliautomaattien määrää merkittävästi. Veikkauksen tulee antaa sen keräämä kuluttajadata tutkijoiden käyttöön, jotta pelaamisen vaikutuksia voidaan arvioida riippumattomasti. Lisäksi Veikkauksen tuotoista entistä suurempi osa tulee ohjata rahapelihaittojen ennaltaehkäisyyn.

Olen käytettävissä KD Nuorten puheenjohtajaksi

 

Jiska Gröhnin jättäessä tehtävänsä vuodenvaihteessa valitaan nuorisojärjestölle uusi puheenjohtaja lokakuun vuosikokouksessa. Uskon olevani sopiva henkilö luotsaamaan järjestöä seuraavat kaksi vuotta.

Olen 23-vuotias helsinkiläinen oikeustieteen opiskelija ja aviomies. Kuluneen vuoden olen toiminut KD Nuorten hallituksen jäsenenä ja vuodesta 2015 Uudenmaan nuorisopiirin hallituksen jäsenenä. Keväällä olin myös puolueen kuntavaaliehdokkaana.

Nuorisojärjestön puheenjohtajalta vaaditaan poliittisen osaamisen lisäksi myös kykyä johtaa järjestön käytännön toimintaa yhdessä varapuheenjohtajien, hallituksen ja pääsihteerin kanssa. Tehtävässä korostuvat yhteistyökykyisyys, innostuneisuus sekä usko omaan, nuorisojärjestön ja puolueen tekemiseen. Seuraavan kahden vuoden aikana käydään lukuisat vaalit, jotka asettavat omat haasteensa niin järjestölle kuin puheenjohtajallekin.

KD Nuoret ovat nähdäkseni tällä hetkellä erinomaisessa nosteessa. Järjestömme on saanut hyvää näkyvyyttä ja palaute toiminnastamme ja linjauksistamme on ollut positiivista. Myös KD Nuorten poliittinen linja on kuluneen vuoden aikana kirkastunut entisestään ja puheenjohtajana jatkaisinkin pitkälti järjestön nykyisellä poliittisella tiellä. Ensisijaisesti pyrkisin lisäämään järjestömme näkyvyyttä, uskottavuutta ja vaikuttavuutta.

Katson omaavani tarvitut ominaisuudet ja uskon kykeneväni jatkamaan järjestön nousukautta myös tulevina vuosina. Toivottavasti myös jäsenistö katsoo minut soveltuvaksi puheenjohtajan tehtävään.

Vuosikokouksessa nähdään!

-Aleksi Sarasmaa

Opiskelijat yleisen asumistuen piiriin — kuinka käy?

Opiskelijat siirtyvät elokuun alusta alkaen yleisen asumistuen piiriin. Samalla opintotuen asumislisä jää lähes kaikkien opiskelijoiden osalta historiaan. Uudistuksen myötä opintotuki koostuu jatkossa opintorahan lisäksi ainoastaan valtion takaamasta opintolainasta. Yleisen asumistuen tehtävänä on uudistuksen myötä täydentää tätä opiskelijan sosiaaliturvaa kattamalla asuinkustannuksia. Opintotuen asumislisästä poiketen yleinen asumistuki on yksilökohtaisen sijaan ruokakunnalle myönnettävä. Ruokakunnan muodostavat avio- ja avoparien lisäksi myös esimerkiksi kämppäkaverit, mikäli heillä on yksi yhteinen vuokrasopimus. Siirtyminen asumistukeen johtaakin monen opiskelijan kohdalla käytännön järjestelyjen uusimiseen.

Vuokranantajan kannalta kämppiksille tehtävä yhteinen sopimus on ollut kaikista turvallisin ratkaisu. Opiskelevilla vuokralaisillakaan ei ole ollut juuri syytä vastustaa tätä sopimusjärjestelyä. Yhteinen vuokrasopimus onkin varmasti ollut laajasti käytetty ratkaisu kimppakämpissä asuvien opiskelijoiden vuokrasuhteissa. Opiskelijoiden taholta kohdistuu nyt vuokranantajiin painetta muuttaa nykyisiä vuokrasopimuksia ja laatia uudet sopimukset siten, että kämppikset katsotaan erillisiksi ruokakunniksi. Vaihtoehtoina ovat käytännössä täysin erilliset sopimukset tai pää- ja alivuokrasuhteeseen perustuva ratkaisu. Joka tapauksessa kaikki vuokranantajat eivät välttämättä ole halukkaita siirtymään kannaltaan vaikeampiin ja turvattomampiin malleihin. Tämä voi johtaa siihen, että osa vuokranantajista luopuu kokonaan asuntojen vuokraamisesta kimppakämpiksi. Tämä vaikeuttanee opiskelijoiden asuntopulaa, joka on jo ennestään merkittävä ongelma.

Opiskelijoiden siirtymisessä yleisen asumistuen piiriin on eittämättä joitakin hyviä puolia. Ne opiskelijat, jotka ovat uudistuksen jälkeen oikeutettuja yleiseen asumistukeen, ovat pääosin muutoksen voittajia. Todennäköisesti tuki jakautuu nykyistä paremmin sitä kipeimmin tarvitseville. Yksin asuvat vuokralaiset lukeutuvat suurimpiin hyötyjiin, varsinkin jos he maksavat korkeaa vuokraa. Monelle opiskelijalle uudistus tarkoittaa merkittävää taloudellisen aseman kohenemista.

Negatiivisia vaikutuksia muutoksella on kuitenkin huomattavan paljon. Yleistä asumistukijärjestelmää on kritisoitu sen vuokra-asuntojen hintoja nostavasta vaikutuksesta. Tuensaajien lisääntyminen tuskin ainakaan jarruttaa tätä kehitystä. Todennäköisesti yksityisten markkinoiden pienten vuokra-asuntojen hinnat nousevat pääkaupunkiseudulla ja muilla opiskelijapaikkakunnilla. Rankin isku muutoksesta osuu perheisiin. Erityisesti lapsettomat opiskelijapariskunnat kärsivät tuen vaihtumisesta yksilökohtaisesta ruokakuntakohtaiseen. Mikäli toinen pariskunnasta käy töissä, on vaikutus tuensaantiin tätäkin suurempi. Seurauksena voi olla opiskelijoiden työssäkäynnin lisääntyminen, mikäli toimeentulo edellyttää sitä tuen määrän vähentyessä. Tämä taas johtaa osaltaan opintojen venymiseen ja valmistumisen viivästymiseen.

Muutoksilla opiskelijoiden asumistukeen voi siis olla monimuotoisia seurauksia, joista monet eivät välttämättä ole positiivisia. Kristillisdemokraattina on vaikea hyväksyä uudistuksia, jotka heikentävät erityisesti perheellisten asemaa. Tämä tuskin on toimiva keino kannustaa nuoria aikuisia perheen perustamiseen. Onneksi hallituksen päätös tuoda huoltajakorotus takaisin opintotukeen hieman helpottaa opiskelevien lapsiperheiden asemaa, ei kuitenkaan riittävästi. Kun huomioon otetaan vielä mahdollinen heikennys kimppakämppien saatavuuteen ja vuokra-asuntojen hintojen nousu, on muutosta vaikea nähdä hyvänä ratkaisuna. Opiskelijoiden sosiaaliturva tarvitsee muutosta, muttei tällaista. Perheellisen opiskelijan ahdinko jatkuu edelleen.